torstai 12. helmikuuta 2015

Ilman sinua

olen vain
ranta vailla aaltoja

huuto ilman metsää.


Kuljen kuin tuuli
itken kuin pilvet syksyisin.

Olen ilta ilman auringon odotusta.


Mutta kun sinä saavut

kosketat sieluni kivistä laitaa
vastaat kaikuna rakkauteeni

pysäytät pakoni

teet kevään rintaani.


Olet uusi aamu

Uusi alku.

2 kommenttia:

  1. Juuri tätä on toivo. Hienosti kirjoitettu!

    VastaaPoista
  2. Upea todella! Odotinkin jo sun runoja P.A =) tykkään niistä kovasti

    VastaaPoista