Suomelle

Niin kirkas aamu
rakkaan kotimaan

sai läpi pilviverhon
vihdoin kajastaa.

Se vuoret, tunturit
loistoon hehkumaan

kevään vehreydestä
aina lumivalkeaan.


Soi korpimetsät
jo kiitostaan;

sun hintas maksettiin kerran
Suomenmaa.

Nyt huuda, metsä
te järvet, laulakaa!

Jo viimein alta ikeen
saa Suomi uljas kohottaa
voittonsa virren voimakkaan.

Kiitos

Minä kaaduin ennen iltaa
kaaduin kanssa veljien

vuoksi kotini
lapsien.

Aina nousin ennen aurinkoa
vaikka päivän toisensa perään taistelin

vaikka joka aamu
sai uuden reiän vyöhön laittaa.

Minä nousin uudelleen.
Aina ennen aurinkoa.

Vaan viimein kutsui kotimaa
saneli vapaudelle hintansa.

Piti multiin mennä maksumieheksi
ennen elämäni iltaa.

Kaaduin kanssa veljien

vuoksi kotini
lapsien.

Vuoksi maan niin rakkaan.

Vuoksi vapauden.

itsenäisyys

Sinne pitkien kankaiden päälle
levolle laskettiin eräskin ystävä.

Siellä sielut karkasivat
vaikka henki ei lähtenyt

pyynnöistä piittaamatta.


Sinne unohtui lapsuuden aika
vaikka ikää ei ollutkaan.


Sinne suohon kuopattiin
mieleni rippeet

kaatuneiden kaveriksi.


Sieltä silti sisulla
etsittiin itsenäinen Suomi

kaivettiin yhteinen ystävämme

Isänmaa.


Sieltä saatiin kotiin kantaa
taakan ja vaivan mukana

vapaus koko kansalle.