Elossa?

Ehkä elän,
ajattelenkin.

Ehkä rohkenen rakastaa elämää.

Kenties kuolen,
unohdunkin.

Kenties tyhjää on työni täällä.

Ehkä olen vain,
en eläkään.

Ehkä en ehdi rakkautta rakentaa.

Kenties en kuolekaan,
se pyörii sittenkin.

Kenties poika polven vuorollaan tuottaa.

Ehkä en tahdokaan
olla vain.

Kenties kuolema kehottaa rohkenemaan.

Kenties kuolevaiseksi
suostunkin.

Ehkä elän hetken ennemmin,
kuin olen hieman kauemmin.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Voitto Viron sanoin: "En rohkene sanoa, että olen elänyt. Mutta olen etsinyt elämää. "

Salattu

Laivojen lailla rakastan
rantojesi lepoa,
hetken hengähdystä luonasi.

Maailman lailla kaipaan
jumalaista olemustasi,
sieluun saakka sattuvia sanoja.

Hullujen lailla halajan
luotasi rauhani saavuttaa,
maailman, sen meret,
kanssasi kesyttää.

Ei maailman laitaa,
ei aavaa merta,
ei hulluutta, hurskauttakaan
ellet sinä horisontissa odottaisi kaltaistani
rakkautta jakamaan.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ratkiriemukasta joulua!

Joulumieltä

Ja tapahtui niinä päivinä,
ei itkeä saanut,
ei melutakaan.

Lapsi hankeen hukkui,
hetken kesti elämä.
Sekin synkkä ja ikävä.
------------------------------------------------------------------------------------------------

Itse kuulun siihen onnelliseen porukkaan, joka on saanut viettää raittiit ja onnelliset joulut. Kaikilla ei näin ole, vaan tänäkin vuonna monen lapsen "lapsuus kuolee" ennen aikojaan.

Kaksin käsin

Yksi ystävällinen hyväksyjä,
yksi yleinen syyttäjä,
yksi häikäilemätön häpäisijä,
yksi rakkauden lähettiläs

ja yksi mukana roikkuja.

Yksi paatunut peluri,
yksi rajojen asettaja,
yksi miehen mitta,
vielä yksi lempeen langennut

ja vihonviimeinen turhake.

Yksin on yksinäinen,
kaksin kauhistus,
kolmin käy ei mihinkään,
nelistellen näppäillään vaan,
viisin voi jo rakentaa,

silti kaikki kymmenen  kaivataan,
kun maailmaa parannetaan.

Lopusta alkuun

Kohta se maailmanloppu tulee.
Miten tästä selviän?
Tilanne vaatisi unta.

Tätä maailmaa katsoessa
sitä vaan tuntee itsensä vanhaksi.
Taasko tämä kierre alkaa?

Leikkiessäni yläilmoissa
olen usein miettinyt,
että se kannatti.

Tämäkin päivä kannatti.
Eikä edes pelottanut.

Maamme

On synti syntyä Suomeen.

Täällä paha saa palkankorotuksen.
Täällä toistenkin leipä poskeen pistetään.
Tänne Jumalakin haudattiin.

Täällä kosket korvissa kohisevat
vaan veri veljien veden sijaan
pulloon päätyy hulluudeksi.

On synti syntyä Suomeen.

Täällä työ on tarpeeksi.
Täällä kyynel on häpeäksi.
Täältä rakkaus jo pakeni.

Täällä kädet kyllä nyrkeiksi käyvät.
Täällä kolme on kauheinta.
Koti, uskonto, isänmaa.

Rakkaus palaa tauolta

Tovi vierähtänyt kirjoittelematta. Ei silti umpijäähän saakka päässyt minunkaan ajatuksenjuoksu.
----------------------------------------------------------------------------------------------------

Rakkaus taakoista raskain,
sydän suruista suurin,
vaan yksinäisyys äänistä ikävin.

Siksi lempi leikeistä rakkain,
kuiskaus puheista parhain,
kaipuu vaivoista vähäisin.

Suudelma sanoista suurin,
läheisyys aarteista kallein,
rakkaus lahjoista loistavin.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Rakkaus on kaiku
elämän koulun käytävillä.

Toisen tokaisun toistelua,
yhteisten kysymysten ihmettelyä.

Aina yhtä arkoja katseita,
oppia ja oivalluksia.

Suudelmia välitunneilla.
 ----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kiitokset lukemisestasi! Annahan palautetta ja kerro toki kaverillesikin.

Töttöröö

Nonniin arvon ystävät ja kaiken maailman kuokkavieraat! Tovi on vierähtänyt kirjoittelematta. Yritin pitkään saada jotain "hienoa" oivallusta, mutta siinä pahasti onnuin. Monen illan yrittämisen jälkeen sain kokea jälleen löytämisen iloa ja pitkien epäonnistuneiden rustauksien jälkeen kynäni liikutti paperiin lyhyen ja mielestäni aivan oivallisen pätkän. Olkaapa hyvät!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Onni on
saada suudelma aamiaiseksi,
evääksi ikävää laukkuun,
yhteisiä unelmia illalliseksi,
hymy yöksi vierelleen.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja jälleen bonuksena tarjoan uudella tekniikalla kirjoitetun runon (en nyt kuitenkaan paljasta sitä tekniikkaa).
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vääriä käsityksiä
ilmiöistä,
uutisten runsaudesta.

Muutos surmaa lapsensa
uupumuksessa
tai ahdistuksessa.

Missä tahansa
väärää tietoa.

Ei vastauksia,
mutta ideoita.

Valistus meille vierasta,
jos vastuulliset vaikenevat.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Toivon laulu

Toivo laulaa kyynelsilmin
vanhoja rakkauslaulujaan.

Ei silti surumielin
virsiään se veisaa.

Ilon itkuja ikivanhoja
kaivaa huulilleen jälleen.

Autuuden aikojen muistoja
kiitosvirtenä tekijälleen.

Rakkaus ei kuole sittenkään
jos toivo vain laulaa jaksaa.

Saa herätä lempi elämään
kyynelten suolaiseen virtaan.
 ----------------------------------------------

Sellainen tällä kertaa. Ei ehkä parasta mahdollista meikäläisen tasoa, mutta ihan kohtalaisen tyytyväinen olen tähän tekeleeseen. Mitäs piditte?

Onni

Onnella on neljä jalkaa
yhden peiton alla.

Onnella on ikuisuus
hetken hallussaan.

Onnella on yksi sydän
kahdessa kehossa.

Onnella on hetki aikaa
ikuiselle odotukselle.

Onnella on kyyneleitä silmäkulmissaan,
kasvun paikkaan ne pudottaa.

Onni on levoton
rauhan aikanakin.

Onnella on pitkä ilo
ilman itkua ikävää.

Onni rauhoittuu
levottomuuden keskelläkin.

--------------------------------------

Samalla herkistelylinjalla on jatkunut jo tovin aikaa. Kertokaahan, jos haluatte muunlaisiakin, niin voin ainakin pöytälaatikosta kaivaa.

Mikäli pidit, kerrohan kaverillesikin!

Jossittelua

Jos taipuu vartesi tuulessa,
olen tukipuuna sinuun sidottu.

En sinun maahan painua anna.

Jos sulavat sokeriset ajatuksesi sateessa,
olen varjo niiden suojana.

Sinun ja liian ankaran taivaan välillä.

Jos ajaa elämä ohitsesi,
olen hippivolkkari maantiellä.

Kyydissäni saat kappaleen matkaa kulkea.

Jos olet puustasi irronnut lehti,
olen lempeä tuulahdus.

Olen sammal oksiston alla.

Jos kaipaat,
vastaan sinulle.

Jos olet,
olen minäkin.

------------------------

Tällaiseksi jossitteluksi tämä taas meni. Mikäli pidit tekstistä, linkkaa eteenpäin :)

Illan aatoksia

RAUHATON

Yö pakottaa tunteet kuohumaan.

Käännän tyhjän takkini peitoksi:

"Tänään olen ainakin ajatellut."

Hyvää yötä.

Ja bonuksena yksi vanha, koska edellinen oli melkoisen lyhykäinen:


Olkoon onni kanssasi,
varjelus vieraanasi.

Ja jos pelko ynnä yksinäisyys
luvatta luoksesi tunkeutuu
tarttukoon käsi korkeimman käteesi,
poistaen kaikki murheesi.

Muistuttakoon se ystävistä, kodista
ruisleivästä ja saunasta,
meistä kaikista täällä,
jotka sinua kotiin kaipaavat.

Kokeilumielellä!

Ajattelinpa raapustella jotain riimitellen ja tuloksena oli seuraava:

UNI


Unesta aamuun kalliiseen
olet todeksi jo saapunut.

Aamusta illan loisteeseen
olet kanssani taas kaatunut.

Illoista uutta unta päin
unelmiin ihaniin ajattomiin

saamme suunnata vierekkäin
rakkauden päiviin rajattomiin.



PS. Tavallisesti en kirjoittele näin paljon rakkausaiheisia tekstejä, nyt on vain ollut viime aikoina sellainen fiilis :)

Pelastaisitko?

Pelastaisitko minut,
jos tuuli liiaksi yltyy?

Kun jalkani väsyneet alta pettävät,
kantaisitko päivän matkan?

Pelastaisitko minut,
jos yksinäisyys ystävästä vihamieheksi vaihtuu?

Olisitko olkapää,
kun omani kyllästyvät kannattelemaan?

Pelastaisitko minut,
jos muut ohi kulkevat?

Kun maailma ympärillä kuohuu,
pitelisitkö vapisevaa kättäni?

Pelastaisitko minut,
jos itseni umpeen muuraan?

Jos ajatuksieni rämeikköön eksyn,
hakisitko minut kotiin?

Tahdon

Tahtoni on olla tuuli hiuksissasi,
jotta lähelle ajatuksiasi pääsisin.

Tahtoni on olla aalto varpaissasi,
jotta surumielen pois kutittaisin.

Tahtoni on olla viltti jaloillasi,
jotta pakkasen luotasi pelästyttäisin.

Tahtoni on olla säde verhojesi välissä,
jotta aamuisin voisit lempeeni herätä.

Tahtoni on alati olla lähelläsi,
jotta sydänääniin saakka sinut tuntisin.

Portilla...

KAIHO

Jos joskus luulit,
että kauaksi luotasi kaikkosin
oli se kaihomielen harhaa vain.

Sillä vaikka itseni sinusta toisinaan erotin
jätin sieluni palasia päiviäsi piristämään.

Jätin tuoksuni huoneisiisi,
vaatteitani nurkkiisi,
ääneni korviisi
ja toivon, että kuvani mieleesi.

En sinua yksinkään raaskinut jättää,
joten annoin osan itsestäni
jäädä kasvamaan sisääsi.

En ehkä koskattaa kehoasi joka hetki saa,
mutta sydäntäsi en päästä koskaan
rakkauttamme unohtamaan.

PERHEEN LUOMINEN

Luoja rakensi ihmisen
kai kutoi kylkiluusta toisen.
Antoi aikansa harhailla
etsimässä rakkautta.

Sitten tiet risteykseen johti,
ihmisen kuljetti toista kohti.
Löytyi käsi kättä pitelemään,
sydän murhetta ymmärtämään.

Ei kahta ilman kolmatta,
saatiin ihmisen verran lisää rakkautta.

Luoja rakensi ihmisen,
kai kutoi ympärille perheen.

Näin onnen maja valmistettiin,
ihminen kun toiselle annettiin.

Hyrskyn myrskyn

Rakkautta
on kuulla kuiskaus huutojen tulvasta,
luoda lämpöä sydäntalveen,
asettua aloilleen erämaahan,
kaivaa kaivo kuivalla kaudella.

Rakkautta
on liitää vailla siipiä,
puhua tuhansia sanoja
kuitenkin vain sanoa
minä rakastan sinua.

LAPSELLINEN

Onni on oivaltaa
lapsen lailla maailma.

Sen monet murheet leikiksi lyödä.
uskaltaa itku iloksi kääntää,
oppia hetkistä elämän arvo.

Onni on kysellä tyhmiä,
antaa tilaa tiedon puutteelle.

Luoda alati uutta ympärilleen
ja unohtaa kaikki päivän päätteeksi.

Kaipuu

NYT

Miksi en lapsena leikkinyt riittävästi?
Nyt, kun aikaa olisi
olen leikkimieleni kadottanut.

Miksi en koulussa hankkinut tietoa?
Nyt, kun uutiset tulvivat
en tiedä, mitä uskoa.

Miksi en nuorena rakastanut kiihkeästi?
Nyt, kun kaipuu on
ovat tunteeni kylmentyneet.

Miksi en terveenä työskennellyt innolla?
Nyt, kun tahtoa olisi
ovat raajani kangistuneet.

Ne hetket olivat ja menivät,
on opittava elämäni kanssa olemaan.

Ajat kuluvat ja vaihtuvat,
on opittava mielensä uudistamaan.

ULAPALLA

Purteni poloinen
liian kauksi kai sinusta,
turhan etäälle taivaista johdatti.

Purteni poloinen
aaltojen armoille,
laineiden lyötäväksi ajautui,

Liiaksi loittonin luotasi.

Kaipaan rantaan raahautua,
aallokossa ajautua syliisi.

Olen jo seilannut riittävästi,
tarpeeksi kokemuksia kerännyt.

Olen valmis satamaan telakoitumaan,
halukas viereesi rauhoittumaan.

KUU TAKATASKUSSA

Olen vuoteni tuhlannut kuuta tavoitellen.

Minä aikanai,
voimani,
järkeni siihen annoin.

Sanovat, ettei kuuta voi saavuttaa.
Uskonut en siihen itsekään.
Silti luulin siinä elämäni tarkoituksen lepäävän.

Vaan en kuusta tullut hullummaksi.

Nyt, kun kuu kuumottaa taskussani,
en voi siitä haaveilla.

Tämäkö oli elämäni määränpää?
Kaiken taas antaisin,
jos kuuta voisin kaipailla.

Rakkaudesta...

VASTAAJA

Tule vierelleni vieraaksi,
tutustu tunteisiini.

Ole himoilleni hillitsijä,
maltiksi mielelleni.

Tunne surut sydämeni,
maista rakkauteni riemua.

Sillä sinä sulaudut sieluuni,
vastaat vielä vaikerruksiini.

KAIKKENI

Tuoksusi tähden vaikka vuosisatoja vaeltaisin.
Kasvojasi katsomaan toiset mokomat kulkisin.

Sanasi rakkaudesta kertovat elämän arvoiset itsessään.

Kosketus ihollani enemmän kuin ajatella saatan.

Älä siis kysy rakastanko,
älä edes kuinka paljon.

Olet autuus elämäni,
olet syy kulkemisiini,
olet rakkauden lähde
tässä kuivassa maassa,
jota ihmisen kaltaiseksi kutsutaan.

Olet kauneinta katsella,
suloisinta kuunnella,
ihaninta koskettaa.

SAVISEN MAAN PENKOJA

Kaivoin savista synnyinmaatani
ja syvälle tonginkin niin,
että vastaani sain
pelon siemenen,
tiedon juuren,
kultasuonen ystävyyden
sekä avaimet ymmärrykseen.

Se, mitä mullasta todella löytää tahdoin
ei lapioni kärkeen kolahtanutkaan.

Sitä ei koskaan kai
maan poveen piilotettukaan.

Lähde rakkauden
ei makaa savisessa maassa.
Se ylhäällä odottaa
avoimia katseita,
jotka rohkenevat maasta kohota.

Lähde rakkauden
maahan katseensa haudanneille
ei koskaan avaudu.

On uskallettava taivasta tuijottaa,
vain siellä lepää lähde rakkauden.

Uuden ajan sanoja

UUSI TULI

Sain silmän silmästäni
kuulin kaiun lauluistani
loin tahdon tahdostani.

Onnen tuokiosta autuuden tein.

Näin hetkessä ikuisuuden
koin samalla kadotuksen
sain anteeksi elämäni.

Roihusta voin nyt hiillokseen hiipua.

AJATTOMUUS

Olet ikuisuuden kaiku
tuoksuva tuuli vastarannalta
uuden ajan huutaja erämaassa

Sinulle luovutan maailmani.

Saat syksyn siirtämään saapumistaan
ajan uudelleen muotoutumaan
laulun kuulumaan kaikkialle

Sinulle lahjoitan taivaanikin.



Ja lopuksi vielä yksi hieman erilainen:

AJAN HENKI

Rakkaus on kuollut
tai kauppatavaraa

Armo loppuun kulutettu
tai kokonaan käyttämättä jätetty

Viisaus on hulluutta
tai vääriä luuloja

Ystävä on välinearvo
tai enintään liikekumppani

Jumala on kahlittu
tai omaksi kuvaksi valettu

Toivo on turhaa
tai vähintäänkin ansiosidonnaista

Tämä maailma on markkinarako
joka ihmisyyden nielaisi.

Pari makupalaa pöytälaatikosta

IHMINEN ENEMMÄN KUIN ELÄMÄ

Rakkaus on joukko järjettömiä tekoja,
historiakin vain kasa satunnaisia tapahtumia.

Ihmisyys on ideoiden kierrättämistä,
koko elämä lopulta eilisen muistelua.

Hulluus on jollekin vaihtoehto,
onni tiedon puutetta vain.

Viisautta ei koskaan varmaan ollutkaan,
tietokin pelkästään yksi ainoa näkökulma.

Sanat ovat pakosta syntyneitä,
kuvat laiskoille lukijoille.

Ihminen on ihminen,
teot vaikka turhia.

MAAILMANI PARANTAJA

Mieleen painavaan istutettu yksinäisyys
taas kukkaan puhkeaa
alla ilottoman auringon.

Vaan silloin saapuu maailmani parantaja,
tuo hymyn heikon kurttuisille kasvoille.
Antaa auringon ilahtua elostaan,
antaa sille voimaa onnea säteillä.

Vaikka muuten harmaa ja alakuloinen
on horisontti hajatelmien
olet onneksi minulle ilmestynyt
sinä maailmani parantaja.

KAKSIN

Rakkautta on kattaus kahdelle
Lämpöä on kylmät jalat peiton alla
Toivoa on itkeä yhdessä
Iloa on tukea surevaa
Rikkautta on antaa viimeisensä
Turvaa on altistaa itsensä muiden tähden
Autuutta on olla ihminen toiselle